vendredi 15 novembre 2013

Veneilemassa

Nyt kun taalla sataa ihan taivaan taydelta ja ukkostaa, on ihan hyva mun mielesta keskittya paivittamaan mun Phuket-muistoja. Taalla on elama alkanut asettua sellaiseen tuttuun ja turvalliseen tyonhaku-netissa roikkumis-kavereiden tapaaminen- ylensyontikanavaan ettei edes hirveaasti kuvia tule otettua. Mun kamerasat on siis tyhjentynyt jo kaikki omat kuvat ja kaikki ne muut kivat on miehen iphonella, joita en ikina muista ladata tietokoneelleni asti.


 Mullahan oli Phuketissa viela pari viikkoa sellaista haahuiluaikaa, etten oikein tiennyt mihin pain sita menisi. Ekaksi lahdin sinne saarille ja sen jalkeen olin viela viikon Phuketissa ennen kuin paatin, etta nyt voisi olla aika hyva hetki buukata se halppislento Australiaan. Hengailin tiheaan niiden parin kaverin kanssa joihin tutustuin meidan paattikurssilla enka paljoakaan jaksanut kaveerata muiden matkailijoiden kanssa mita nyt valilla jutustelin jonkun kanssa meidan hostellissa. En taida edelleenkaan tajuta ihan taysin yksinmatkaamisen ihanuutta, musta tuntuisi tosi raskaalta olla tutustumassa uusiin ihmisiin koko ajan. Olin siis enemman kuin iloinen, etta meidan luokan toisesta tytosta tuli hyva kaverini ja parin pojankin kanssa juttu luisti.

 Kaksi kaveriani jatkoivat kurssien suoritusta meidan koululla ja aloittivat purjehduskurssin. Piankos myos Ella oli siella "tyoharjoittelijana" eli ruskettumassa purjehdusveneen nokassa silla valin kun toiset kaansivat purjetta ja suuntaa hiki valuen. Vahan pidin moottorikeppia janassa valilla.

 Mulla ei ollut mitaan valittamista, aurinko paistoi, olin jo paattanyt etta nyt voisi lahtea taalta seuraavaan paikkaan kun tyonetsinta osoittautui no, ennen aikaiseksi. Lauantaina kaytiin viimeisella, opettajan omalla purjehdusveneella, paivareissulla, illalla biletettiin ankarasti, kaytiin kuutamouinnilla meressa kaverin kaa ja nukuttiin hytisten sadeviittoihin kaariytyneina rantatuoleissa. Sunnuntaina kurvailtiin skodalla puolen tunnin matka kotiin, napyttelin viisumihakemuksen menemaan, illalla sain myontavan vastauksen, ostin lentolipun ja maanantai-iltana olin Sydneyn koneessa. Nain napparastikin voi matkustaminen joskus menna...

Meidan lauantain paivaretki oli kuitenkin tosi mahtava. Mina harjoittelin stewardess-rooliani ja jarjestin lounaan. Muut purjehti ja mina lojuin nokassa.

"Mika se onkaan nimeltaan, se aina veneen nokassa sijaitseva merenneidon nakoinen patsas?"
mina: "Ella?"  Paivan naurut.

Lounas tauolla pysahdyttiin myos eraaseen rantaan ja kaytiin pulikoimassa. Nyt on hyva muistella, mutta silloin oli mielettoman kuuma! Hiki vaan valui ja kannella odotti, etta paasisi loikkaamaan veteen. Mun snorkkeli on valitettavasti havinnyt jonnekin ihan muualle kuin mun matkalaukkuun joten vedenalaisesta elamasta on vahan havaintoja. Onneksi oli sentaan mielettoman hyva seura ja mun hommaamat Oreo-keksit.

jeudi 7 novembre 2013

Tiedat ettei olla enaa Thaimaassa kun...

- Ruokaa saa ilman, etta se olisi tosi tulista tai erillista maustekastikepussia


- Vessapaperin saa heittaa ponttoon! Eika ponton vieressa ole edes erillista vesiastiaa
- Hanasta tulevaa vetta saa oikeasti juoda
- Tiet nayttaa tosi oudoilta: niilla kulkee vain autoja
- Liikenne kay edelleen vasemmalla puolella, mutta sujuu sulassa sovussa eika kukaan ajaa omaa kaistaasi vaaraan suuntaan eli vastaan


- Tien varsilla ja kaikenmaailman kauppojen edessa ei ole pienoista skootterimerta
- Jos autojen seassa pujahteleekin joku moottorivetoinen pyora silla on satavarmasti kypara paassa toisin kuin puolella Phuketin vaestosta
- Tien varsilta ei loydy ketaan kauppaamasta duriania tai ananasta

Aivan karsealta haiseva ja maistuva durian

- Ihmiset puhuu englantia! Hammastelen tata koko ajan, kun puoleksi ainakin tajuaa mita muut puhuu. Ja tuoteselosteista tajuaa jotain eika tarvi arpoa kuvan perusteella mita tama nyt olisi. En siis ole ikina asunut englanninkielisessa maassa.


- Vaatekaupat myy oikeannakoisia vaatteita eika pelkastaan muovisia sandaaleja, saronkeja ja liehuvia, monikuvioisia hippivaatteita
- 7Elevenista ei saa ostettua kaljaa. Eika edes tavallisesta kaupasta. Mutta taalla saa viinia, jee!


- Tien varsilla on ihan oikeita kavelyteita, jossa saa vaan kavella. Ja kavella rauhassa, ilman etta
kukaan toottaa tai huutelee taksia.
- Kaikki tuntuu hirvean kalliilta eika euron riisikasvisannoksia enaa loydykaan

Kavin iltaisin eraassa kasvisravintolassa syomassa euron annokseni, Kaikki ruoat oli esilla ja sormella naytin summanmutikassa, etta tuota ja tuota ottaisin. Osasta osasi hieman sanoa mita se on, osasta en ikina ottanut selvaa.

Pienta Thaimaa-ikavaakin on siis ollut ilmassa. Nyt myohemmin olen tajunnut, etta siella olikin aika kivaa ja kun sattumalta olin viela niin mahtavassa seurassakin. Onneksi Australiasta ei ole sinne kovin pitka matka, joten Thaimaa jaa kieppumaan matkustelulistallani. 

mardi 5 novembre 2013

Mita sisaltyi viime kuuhun

Tama Australian alkuaika on mennyt aika akkia, vaikka mitaan hirvean hyodyllista en edes ole saanut aikaan. Eniten blogin paivitysta ja kirjoittelua haittaa julmattoman hidas netti, jossa joskus yhden sivun lataamiseen menee monta minuuttia. Sain tosin angettya itseni Instagrammin maagiseen maailmaan, johon on paljon helpompi paivitella kuvia talla huonolla nettiyhteydella. Minut loytaa sielta ellatolu-nimella. Tassa vahan kuvia mita onkaan tullut tehtya viime paivina:

Kavin turistireissulla The Cityssa eli Sydneyn keskustassa, itse kun asun ihan kaupungin etelapuolella. Ja sitten otettiin tietty vahan turistikuvia...

 ...joista osa onnistui paremmin kuin toiset. Taisi hieman tuulla niin etta tukkakin oli miten sattuu.

Kavin katsomassa no, sita Sydneyn kuuluisaa oopperataloa. Siella se kiltisti nokotti eika itselle ainakaan herattanyt mitaan kuumia tunteita. Ehka se nayttaa paljon kauniimmalta jossain oisessa, tunnelmallisessa valaistuksessa.

Olen bongaillut kaupungista kivoja graffittiseinia...

 Ihastellut keskikokoisia pilvenpiirtajia. Ehka Hong Kongin jalkeen mikaan tavallinen talo ei nayta enaa laheskaan yhta korkealta. Musta tuntuu koko ajan, etta taalla on niin hirveasti tilaa! Keskella keskustaa laakeita puistoja sun muuta ja isoja, pihallisia omakotitaloja joka paikassa. Kerrostalotkin on vaan jotain parikerroksisia ja kaupat ovat kiltisti kadulla vierivieressa rivissa eika niita tarvi etsia jostain 32-kerroksen uumenista.

Olen kaynyt syomassa muunmuassa tosi hyvaa korealaista ruokaa. Nam! Juustoa olin kaivannut Aasiassa myos ja sita on tullut laitettua vahan yhteen jos toiseen paikkaan. Ruokapaikkoja nakyy olevan joka lahtoon, joskin kaikki enkkutyylinen tuntuu olevan perusmuonaa. Munia ja makkaraa aamiaiseksi ja fish'n'chips illalliseksi. Kala on kylla hyvaa, viela kun ehtisi lohen kimppuun. 

Pojat tekemassa calzonea

 Mun kamppis on uskomattoman hyva kokki ja meille on muodostunut maanantai-illasta "perhepaivallisilta" ja joku ilta viikollakin vahintaan kerran kutsutaan kaverit kylaan ja pistetaan ruokabileet pystyyn. Naita on tietty tosi kiva jarjestaa ja syoda vatsansa jarkyttavan tayteen, mutta sitten taytyy taas siivota haha.

Vahan aikaa sitten tehtiin pizzoja. Jestas olin oikeasti ihan halkeamaisillani. Mun pizzaan tuli grillattuja munakoisoja ja marinoituja paprikoita (muunmuassa). Mielettoman hyvaa! Syotiin naita kaksi paivaa ja paisuin varmaan pari kiloa.

Mun tyonetsinta jatkuu edelleen joten siirrynkin tasta sen pariin taas uudestaan. Mutta lyhyesti Ella tykkaa Australiasta!  

lundi 4 novembre 2013

Satamassa

Taalla on ilmat alkanut viilenemaan vaikka kesa pitaisi olla ihan ovella. Olen ollut auttelemassa kamppistani muutamaan otteeseen meidan laheisessa satamassa, jossa han on toissa. Ja samalla olen kovasti yrittanyt ruskettaa saariani minishortseissani...

 Tama olisi taas toinen tallainen "Voitteko uskoa"-juttu, mutta olen siis ollut puunaamassa veneita! En kylla meinaa itsekaan uskoa miten olen paatynyt tallaiseen hommaan, mutta niin vain olen kykkinyt siella menemaan. Ilmeisesti Australialla on minuun tallainen vaikutus.

Olen pessyt, kiillottanut, hionut ja vahannut pari hienompaakin tapausta ja on ollut oikeastaan aika hauskaa. Hyvassa seurassa voi valilla rupatella, nauttia auringosta ja sitten taas hio selka vankaralla. Tykkaan kovasti tyoskennella meren laheisyydessa, mutta sanottakoon, etta se sisapiian tyo ja drinkkien kaatelu kylla kavisi mulle tosi paljon paremmin...

dimanche 27 octobre 2013

Lisaa vauhtia

Hei vaan! Olen paassyt turvallisesti ja ongelmitta Australian maaperalle. Nama alun ensiviikot on tosin mennyt aika akkia kaikkeen tutustumiseen. Kulttuurishokkiakin on ollut ilmassa, olin vissiin ollut aika tottunut ihan huomaamatta aasialaiseen menoon ja siihen, etta missaan ei kuitenkaan ymmarra mistaan mitaan joten voin samantien tehda vahan sinnepain. Taalla on illalla aivot ollut puolikuolleessa asemassa ja ihmisten jutuissa on edelleenkin valilla tosi hankala pysya mukana. Valilla on meinannut menna hermot siihen, etta taas pitaa kaikki opetella alusta ja tuntea itsensa valilla tyhmaksi kun ei tieda, etta kaljat pitaa hakea eri kaupasta, illallisaika on jo kuudelta ja seitsemalta aamulla pitaisi olla jo joogassa tai surffaamassa. Toisin sanoen paivarytmi on ihan eri kuin mulla!

Lisaksi heti ekaan viikonloppuun mahtui kirjaimellisestikin vauhtia. Kaikki alkoi tasta...

...ja paattyi tanne. Tulin siis vierailleeksi sairaalassakin monena paivana, kun miekkonen kaatua pamautti skeittilaudallaan ja mursi ranteensa. Taytyy tunnustaa, etta yhtena iltana lahdin minakin skeittaamaan kamppiksen kaa ja ihan samalla lailla siina kavi, etta loysin itseni maasta, mutta sentaan suht vahingoittumattomana. Voitteko kuvitella Ellaa skeittilaudalla hameen helmat hulmuten ja kalja kadessa! Oikea prinsessahetki.

Nyt olen kovaa tyonhaussa ja paivisin toimin kotona siis valilla sairaanhoitajanakin. Kuvia ja tekstiakin olisi kovaa tulossa, mutta netti jumittaa toisinaan ihan kiitettavasti. 

dimanche 13 octobre 2013

Sama Sama mut Eri

Vaihdoin muuten blogin nimen nyt vahan sopivammaksi! Enaa kun ei olla pelkastaan liikenteessa missaan Hong Kongissa, vaan suunta on valilla hippasen sekaisin itseltakin niin tallainen maailmalla-lisa nyt tuli uudeksi nimeksi. Muuten pysyy kaikki samana, osoitteesta alkaen.

Taalla kaikkien kayttama lausunta : Sama sama mutta eri. Luulin tata ensin poikien vitsiksi, mutta ei! Olen nyt kuullut tosi monen thai-henkilon kayttavan tata ja aina jaksaa naurattaa. Takalaisessa kulttuurissahan ei voi sanoa suoraan ettei osaa tai tieda jotain tai edes ihan pelkkaa ei:ta, joten siihen saumaan tama sanonta kay hyvin. Valilla arsyttaa, kun toinen vastaa aina joo ja sitten saa arvuutella, etta kuinkahan joo se nyt onkaan...

Lopulta tama on taysin totta, nimittain lahden taas matkalle! Oltiin eilen bilettamassa taman saarekkeen pohjoisosassa, nukuttiin rantatuoleilla ja klo 10 kotiin tullessa naputtelin Australian viisumihakemuksen menemaan silmat tihrussa ja krapulassa. Iltapaivalla tuli myontava vastaus ja buukkasin heti peraan lennot. Lento Sydneyseen lahtee siis huomen illalla. Seuraavaksi kerrontaa sielta vaikka naita Thaimaajuttujakin riittaa viela kasa pain. Kuulemiin pian uudelta mantereelta! 

mardi 8 octobre 2013

Vapaus ja Rastaman yeah

Viela lisaa Koh Lanta juttuja! Alkaa olla tosin viimeiset kuvat kyseessa, mutta nauttikaa nyt silla, taalla Phuketissa alkaa paivat vahan toistaa yhta ja samaa. En ollut ollenkaan tajunnut, etta Koh Lanta on aika hippihenkinen saari ja Bob Marleyn kuvat ja reggae-kyltit loisti joka paikassa. Yhtena iltana pysahdyttiin kivankuuloiseen Freedom-baariin ja siitapa kiva ilta tulikin.

Freedom-baari aukesi just sopivasti samana iltana. Tuli sinne pari muutakin ihmista, olut oli aluksi vahan lamminta, mutta omistaja tosi kiva heppu, joka tuli kilistelemaan ja juttelemaan meidan kanssa.

Terassi antoi merelle ja sina yhtena iltana kun ei ollut sateista, saatiin ihailla tata hienoa auringonlaskua.


 Minakin otin raikastavaa huikkaa pelien ja juttelun lomassa.

Kaikki seinat, tai siis puunpalat jotka toimittivat seinien ja katon virkaa oli koristeltu hohtavilla teksteilla, joista loytyi mm. monien maiden nimia. Bongasin Ranskan, ja ehka tulevan kotimaan Australian ?

Ja tietty Suomen! Istuinkin ihan sen alle, oli kuulkaa siina helppo hymyilla.

Lopulta paadyttiin illastamaankin siella ja sain riisini ihanan sydamen muotoisena. Tykkaan hirveasti riisista, mutta pakko tunnustaa, etta nyt alkaa hieman jo tokkia. Ja arvatkaa mita mun tekee mieli (ruisleivan lisaksi)? Sosekeittoa ja tomaattisalaattia oliivioljylla!

Have a rainbow brain...Sateenkaariaivo. Joo tama multa onnistuu!

lundi 7 octobre 2013

Ei se ole niin vakavaa

Olen ihan rakastunut meidan hostelliin, jossa oltiin Koh Lannalla. Etsiskelin pitkaan kivan nakoista paikkaa eika mulla oikeastaan edes ollut mitaan ennakkokasityksia koko paikasta, mita nyt sen tositv-ohjelman perusteella olin siita kuullut. Osuin kylla ihan napakymppiin, vaikka itse sanonkin!

 Meidan paikka oli Chill out House, sellanen hippikommuunin tapainen paikka ihan rannan tuntumassa, josta loytyi bungaloweja ja huoneita puuhun rakennetusta talosta. Ihanaa! Siella meno oli ihan taivaallista ja kaikki ihmiset tosi mukavia.Myos moderni netti loytyi. Skypetin jopa aidin kanssa tassa puutalossa ja naytin paikkoja!

Baari keinuineen oli uusi lisa rakennukseen. Paikan paalta sai aamiaista ja juomia, jotka kirjattiin kirjaseen ja laskutettiin oleskelun lopussa. Tosi katevaa. Myos tee-ja kahvinurkassa oli kaytossa sama periaate ja nekin lisattiin sitten loppulaskuun. Eipa sekaan tosin ihan paata huimannut. Minun 5 paivan saldo oli alle 1500tbh eli n.35e...

 Ylakertaan johtavat portaan ja takana siintaa omistajien makuuhuone seka tatuointistudio. Kimppakamppameininki tuli siitakin, etta tavaroitaan sai levitella vahan mihin sattuu eika mitaan havinnyt. Kuulemma yhtaan varkausta ei ole siella tapahtunutkaan. Aamuisin omistaja joskus tuli olkkariin parin puhelimen tai kameran kanssa, jotka han oli siepannut taivasalta turvaan. Joo, sielta tuli munkin kamaa pari kertaa...

Kivointa oli kuitenkin kommuunielama. Tassa meidan olohuonetila. Kaikki hengailivat aamuisin ja iltaisin, saattoi jutella tai lukea, mutta jos tahtoi olla yksikseen, ylempaa loytyi myos muita tiloja. Vaikeimmaksi asiaksi osoittautui vastustella muiden huutojen heidan lahtiessa bilettamaan. Meidan viimeisena iltana vedin tietty melkein kaikki mukaan ja paadyttiin Reggae Baariin, josta loytyi lopulta vain meidan porukkaa. Oli alyhauskaa ja kaipaan tuonne jo kovasti takaisin! Aamuisin sai vain pujahtaa aaltoihin ja hengata vapaasti luonnon tilassa, Sade sentaan latisti vahan tatakin hehkutusta, mutta silti meinaan menna sinne joskus takaisin. Ihan varmasti.

jeudi 3 octobre 2013

Koh Lanta eli melkein selviytyjat

Nyt kun kerran ollaan Thaimaassa,mietin, etta sielta Phuketistahan paasee helposti seikkailemaan lahisaarillekin. Myos muita tuttuja oli menossa yhteen jos toiseen paikkaan, joten mina otin kartan kateen ja valitsin Koh Lannan saaren. Tama valikoitui oikeastaan ihan silla perusteella, etta Ranskan Selviytyjat-ohjelma on kuvattu Koh Lannalla, muuta en saaresta tiennytkaan. No, oli hyva valinta! Tama ei ole viela kovin turistien valloittama paikka vaan enemmankin hippihenkinen saari, jossa hinnatkin ovat pysyneet alhaisimpina kuin esimerkiksi viereisella Koh Phi Phi-saarella.

 Saat suosivat alkuviikosta ja suunnattiin saaren etelanokkaan luonnon puistoon ja majakkaa katselemaan.

 Sisaanpaasy maksu oli 200 tbh/henki ja siihen viela vahan lisaa ajokista. Mutta oli mielestani sen arvoista! Nain alkukaudesta ennen suurimpia turistiryntayksia, paikka oli tosi rauhallinen. Siihen kuuluu kaksi rantaa joista toisella voi uima ja toinen koostuu kivista.

 Mina poseeraan sen majakan kanssa. Nama kuvat on otettu erasta kaveriani varten, joka on hulluna majakoihin. Ihan kivahan tuo oli.


 Luonnonpuiston alueella on myos yksi patikointireitti, vahan alle 2 kilsaa ja paatettiin talsia se lapi. Matkaan meni n. tunti, vahan oli kiipeamista muttei mitenkaan yltiopaisesti. Yksi apinakin nahtiin vilahtavan tien yli.

Hikisen patikkaretken jalkeen oli ihana valua rannalle, jossa ei ollut ketaan muita joten saatiin se ihan yksityiskayttoon! Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja vesi oli lamminta. Siella oli kiva hengata iltapaiva ja unohtaa kieltavat tyovastaukset. Nyt alan taas hommiin ja naputtelemaan kuumeisesti uusia vastauksia ja etsimaan sita tyota...

lundi 30 septembre 2013

Tytto tulessa

Mun kurssi meni ohitse tosi akkia ja viimeisena paivana harjoiteltiin palomiehenhommia. Tama oli aika kiva loppu kivalle viikolle vaikka vetta tulikin niskaan hieman. Huomasin myos, etta musta ei tulisi paikan parasta palomiesta.

Kaytiin syomassa Pad Thaita lounaaksi ja suunnattiin sen jalkeen paloasemalle. 

Kaikki saivat paallensa tosi mahtavat kuteet ja haalarit hikoiltavaksi. Omaa harjoitteluvuoroa venaillessa oli hyva pitaa valokuvauspausseja.

Yhdella pojista oli iphonessaan toiminto, jolla sai otettua tuollaisia mahtavia panoramakuvia, joten tama kuva on hanelta. Lahestyttiin palavaa kohtaa vesiletkun kanssa rivissa ja toinen palomies suihkutti vetta paalle. Omalla vuorollani mun naama oli niin vesisuihkun peitossa, etta hyva kun sita tulipesaketta nain. Sohin vetta vahan sinne pain = en saanut kymmenen pistetta enka papukaijamerkkia.

 Kokemuksen jalkeen haalareista kuoriutui kuitenkin aika onnellinen vaikkakin likimarka Ella. Mikas siina kun bikinit paalle ja kokoonnuttiin sitten heti juhlistamaan yhden uutta tyopaikkaa, toisiemme tapaamista ja kurssin paattymista kahden pojun hotellin altaalle. Illasta lahdettiin viela bilettamaankin, meilla oli ihan alyhauska ilta ja seuraava paiva kului taas uima-altaalla hengatessa.

Oon tata jo varmaan toitottanut, mutta itse tykkasin tosi paljon mun koulusta, Sail in Asia, joten sinne vaan jos joskus haluaa suorittaa Phuketissa mitaan mereen liittyvia kursseja. Loysin myos kivoja kavereita ja sain jo kutsuja pariin Australian kolkkaan joten yritetaan nyt sitten joskus treffata maailmalla seilatessamme.

vendredi 27 septembre 2013

Vauhdin hurmaa

Ennen tanne tuloa olin miettinyt, etta minahan huristelen taksin kyydissa joka paikkaan mihin haluan menna, ei se nyt niin kallista voi olla. Hmmm, olin vahan vaarassa. Taksit huitelee melkein Suomen hinnoissa, niita ei voi huitoa kadulta noin vaan vaan ne pitaa aina tilata ja maksaa matka etukateen hotellin respaan. Sain kuulla, etta taksit on mafian alaisena taalla Phuketissa ja siis jyrkasti saannostelty. Sen takia hinnatkin huitelee jossain aivan omissa sfaareissaan.

Eli mitapa sita muuta kuin seuraamaan muiden esimerkkia ja marssin mun hotellin suosittelemaan pyoravuokraamoon. Tassa on mun uusi ystava Scoopy talle viikolle!

Hitto ensimmainen matka oli yhta sydamentykytysta ja kasien tarinaa. Mun ensimmainen lause matkan paatyttya taisi olla, etta ma viela kuolen enka nae aitia enaa koskaan. Mutta nyt rakastan viilettaa menemaan mun skodalla!

Skootterin vuokrausta varten ei tarvi muuta kuin passin ja ajokortin koko ajan mukana jos poliisi sattuu pysayttamaan. Vuokraaja kysyi, kuinka hyvin osaan ajaa (valehtelin sujuvasti, etta siita on toooosi monta vuotta vaikka oikeasti en ole ikina ennen ajanut skootteria) ja antoi sitten tuollaisen aloittelijan menopelin. Liikenne on vasemmanpuolista ja vahan muutenkin miten sattuu joten olen huomannut parhaaksi vaan huristella paikallisten perassa ja toivoa parasta. Tama tarkoittaa esim. sita, etta valoissa startataan matkaan jo hyvasti ennen kuin punainen ehtii vaihtua vihreaksi. Bensa-asemallekin osasin kurvaista muiden perassa ja matkia etummaista.

Ainakin puolella ei ole ajellessa kyparaa, satulaan saattaa kiiveta neljakin n. 13-v. pikkupoikaa (ikarajaa ajamiselle ei ilmeisesti ole ??), vauvat kulkee katevasti takana istuvan kasivarsilla ja jopa isohkon koiran olen nahnyt viilettavan omistajansa jalkojen valissa. Etta tallei taas totutaan paikalliseen menoon... 

jeudi 26 septembre 2013

Tavallinen paiva koulunpenkilla

Olen ollut oikein tykastynyt ja tyytyvainen mun minimittaiseen koulutukseen. Puolet meidan ryhmasta on vahan vanhempia kauppalaivamiehia, jotka on myos tosi hauskoja ja toinen puolet mun kaltaisia nuoria. Meita on vaan kaksi tyttoja, mutta oikein hyvin ollaan tultu toimeen poikien kanssa. Vahan liiankin hyvin niin, etta eilisiltakin lipsahti vahingossa viiteen asti ja aamuheratys oli hieman tuskaa.

Just another day in office...Yhtena iltapaivana kaytiin meidan rantatukikohdassa harjoittelemassa kaytannossa pelastustoimia. Ja mikas siina tallaisissa maisemissa menna kouluun.

 Laivojen mukana pakattu pelastusvene. Harjoiteltiin taman kayttoa, sinne kiipeamista vedessa ja kaikkea muuta mukavaa mita saattaa seurata jos laiva uppoa ja joutuu seilaamaan tallaisessa pienessa veneessa keskella laakeaa merta. Kivasti se keinui aalloilla ja majoitti kaikki 12 oppilasta. Selviytymispakkauksessa tulee tarpeet 30 paivan (!) oleilulle tassa pienessa hokkelissa. Kuulemma jo parin tunnin keinumisen jalkeen iskee merisairaus ja laatta lentaa jos ei ota sita estavia pillereita.

 Iltapaiva oli oikein kivan lammin ja aurinkoinen. Tunnin paatteeksi oli siis mukava pulahtaa aaltoihin pienelle virkistysuinnille ja suunnata sitten takaisin kotiin ja valmistautumaan iltaa ja paria Singhaa varten.